Sivut

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Mustikkainen tuorepuuro

Olen kyllä jo aikaa sitten kuullut tuorepuuroista ja nähnyt niiden reseptejä blogeissa ja lehdissä, mutta nyt vasta tulin itse kokeilleeksi tuorepuuron tekemistä. Kätevää näissä overnight oatseissa on se, että aamulla ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa puuro kippoihin ja hieman koristeita päälle.


Mustikkainen tuorepuuro
kahdelle

1,75 dl kaurahiutaleita
1 prk rahka-jogurttia (Lidlistä)
2 dl mantelimaitoa
2 rkl chia-siemeniä
2 dl (pakaste)mustikoita
ripaus kanelia ja jauhettua vaniljaa
(hunajaa)
banaani

1. Sekoita kaurahiutaleet, rahka-jogurtti, mantelimaito ja chia-siemenet sekaisin isossa kulhossa. Sekoita joukkoon myös mustikat, mutta säästä osa puuron päälle laitettavaksi.

2. Mausta kanelilla ja vaniljalla (ja halutessasi hunajalla) ja laita puuro yöksi jääkaappiin.

3. Aamulla jaa puuro kahteen kulhoon ja asettele päälle viipaloitu banaani ja loput mustikat.


Nämä puurot nautimme poikkeuksellisesti sängyssä sunnuntaiaamuna. En yleensä ikinä tarjoile aamupalaa sänkyyn, koska leivän- tms. muruset sängyssä olisivat katastrofi. Nämä puurot sai kuitenkin syötyä tosi siististi ja tiesin, että poikaystävä ilahtuu sänkyyn kannetusta aamiaisesta, joten tein poikkeuksen sääntöön. ;)

Tuorepuuroahan voi tuunata halunsa mukaan ja monet netistä löytyvät ohjeet ovatkin vain suuntaa antavia. Tässä reseptissä voisi esimerkiksi korvata mantelimaidon tavallisella maidolla ja rahka-jogurtin tavallisella jogurtilla, mustikat mansikoilla/puolukoilla jne. Halusin kuitenkin kirjata tämän tietyn version ylös, jotta muistan, mitä tarkalleen tein. Mielestäni puuro oli aika onnistunut varsinkin rakenteen puolesta, mutta ensi kerralla laittaisin mukaan ehkä vielä enemmän mustikoita ja banaaniakin voisi sörssätä joukkoon makeutukseksi.

Oletko sinä jo kokeillut tuorepuuroja? Mikä on sinun suosikkireseptisi?

ps. Kamera ei suostunut käynnistymään sunnuntaiaamuna, joten otin nämä kuvat puhelimella - mutta ihan hyviltähän ne näyttävät?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Ekat junasukat

Vuoden ensimmäinen käsityö on saatu valmiiksi ja annettu eteenpäin! Mielestäni tämä lupaa hyvää vuodelle 2017.


Tein kaverin vauvalle lankavarastojen kätköissä lymyilleestä valko-vaaleanpunaisesta Pirtelö-langasta junasukat ja -lapaset. En ollut aiemmin tehnyt junasukkia, joten tämä oli ihan kiva kokeilu. Taka-ajatuksena oli, että nämä olisivat testikappaleet Suomi 100 -vauvansukkakeräykseen. Keräyksen Facebook-sivuilla sanotaan, että sukkien terän pituus voisi olla 9-10 cm. Näihin sukkiin tuli 10 sentin terä ja ne tulivat 1,5 kk:n ikäiselle, tosin hyvin pienikokoisena (alle 3 kg) syntyneelle vauvalle ja ne olivat vielä tässä vaiheessa ihan jätti-isot! Olin kyllä varautunut tähän ja onneksi tuo Pirtelö sopii hyvin vaikka kesälle, sillä se on bambu-viskoosia.




Myös varren pituuden puolesta sukat olivat tosi reilut, mutta eipä se varmaan haittaa kun tarkoitus on kuitenkin, että sukat tulevat lahkeiden päälle. Lapaset ne vasta jättimäiset olivatkin... Neulomuksia viedessäni mittasin huvikseni vauvan jalkaterän pituuden ja se oli 7 cm, vaikka vauveli olikin syntymän jälkeen kasvanut kuulemma jo hurjasti! Tosi vaikea itselle kuvitella vauvan mittasuhteita ja kokoa kun en ole usein ollut tekemisissä vauvojen kanssa. Ja näköjään heitäkin on hyvin erikokoisia.

Hauska fakta: vauva on sama, jonka äidille tein vaippakakun joulukuussa, ja joka siis syntyi heti vauvakutsuja seuraavana päivänä. :)

Seuraavaksi Suomi-sukkien kimppuun!

lauantai 31. joulukuuta 2016

2016


Somessa ja mediassa yleisemmin on pyörinyt meemejä ja artikkeleita siitä, miten tämä vuosi on ollut hirvein miesmuistiin. Kieltämättä kaikenlaista ikävää on tapahtunut tämänkin vuoden aikana. En nyt kuitenkaan halua kommentoida maailman tapahtumia, vaan teen ihan itseäni varten pienen vuosikatsauksen omaan elämääni. Kuvituksena on omia lemppareita Insta-tililtäni.


Pakko sanoa, että myöskään henkilökohtaisella tasolla 2016 ei jää mieleeni huippuvuotena. Tästä on syyttäminen töiden määrää: kun tekee kolmea eri työtä ja haluaa hoitaa ne kaikki mahdollisimman hyvin, kaikelle muulle elämälle jää hirveän vähän voimavaroja. Tästä konkreettisena esimerkkinä se, että olen lukenut tänä vuonna kolme (3) romaania vapaa-ajallani. Kolme! Lukeminen on kuitenkin sellainen asia, mistä pidän, joten on surullista, että aikaa ja voimia ei ole ollut enempään. No, onneksi kaikki lukemani kirjat olivat hyviä ja olen iloinen, että ne luin: Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, Gillian Flynnin Kiltti tyttö ja Juha Itkosen Seitsemäntoista.



Keväällä sain tarpeekseni vanhasta asunnostamme, kun keittiöstä paljastui pikku vesivahinko, ja rupesimme vauhdilla etsimään uutta asuntoa. Kriteerit olivat korkeat, joten asunto ei löytynyt saman tien, mutta kesän aikana kuitenkin. Heinäkuun lopussa sanoimme hyvästit vanhalle asunnolle ja muutimme uuteen kotiin. Se onkin ollut varmasti yksi positiivisimpia asioita tänä vuonna: uusi koti on paremmassa kunnossa, rauhallisemmalla paikalla ja hieman tilavampi kuin entinen - viihdyn täällä erinomaisesti. Asuntoprojekti oli siinä mielessä jännittävä, että en itse päässyt uuden kotimme näyttöön, vaan poikaystäväni joutui tekemään päätöksen yksin. Kaikki kaverini sanoivat, etteivät voisi luottaa noin paljon toiseen, mutta minulle se ei ollut ongelma, kenties jopa helpotus. Ja hyvinhän siinä kävi!


On harmillista, etten ole ehtinyt viettämään niin paljon aikaa läheisten kanssa kuin olisin halunnut. Siksi yksittäiset kahvihetket siskon ja kavereiden kanssa ovat olleet sitäkin tärkeämpiä, ja olen usein tallentanut ne puhelimen kameralle.


Kuten tuli lukemisen suhteen mainittua, harrastuksille on ollut vielä vähemmän aikaa kuin parina aiempana vuotena. Kesällä päätin kuitenkin vakaasti, että ihmisen täytyy harrastaa jotain. Niinpä ilmoittauduin alkusyksystä työväenopiston laulukurssille! Se on ollut siinä mielessä hauska harrastus, että se on tuonut musiikin takaisin elämääni. Mutta ah miten vaikeaa laulaminen(kin) on! Idean laulamisesta sain itse asiassa toisesta uudesta, epävirallisesta harrastuksestani: karaokessa käymisestä. Olen käynyt viime keväästä asti säännöllisen epäsäännöllisesti yhden kollegani kanssa karaokessa laulamassa. Itselleni ei ollut tullut mieleen, että karaokeen voisi mennä maanantai-iltapäivällä, kun baarissa ei ole ketään ja juomaksi ottaa kokiksen, jonka voimalla sitten lauletaan vuoron perään pari tuntia. Miten hauskaa!


Jopa kynsien lakkaaminen on jäänyt todella vähälle tänä vuonna. Toisaalta, jos kynsiä ei lakkaa koko ajan, huomaa lakan paremmin silloin kun sitä on ja silloin se tuntuu jotenkin erityiseltä. (Näin niitä asioita käännetään positiiviseen kulmaan...)


Matkojakaan ei tullut liiemmin tehtyä, paitsi työn merkeissä yksi parin viikon konferenssireissu Ranskaan. Onneksi pääsin kuitenkin nyt joulukuussa käymään muutaman päivän minilomalla Berliinissä ystävääni tapaamassa ja joulumarkkinoilla käymässä. Samalla reissulla ystäväni K opetti minulle hieman valokuvausjuttuja ja innostuin siitä taas enemmän. Kävin joulukuussa myös yliopiston Photoshop-kurssin, mikä entisestään innosti kuvien pariin. Toivottavasti otan ensi vuonna enemmän valokuvia, siis ihan oikealla kameralla enkä vain kännykällä!


Kaikesta vapaa-ajan epäaktiivisuudesta huolimatta tämä oli ihan hyvä vuosi. En nimittäin potenut huonoa omaatuntoa tekemättömistä käsitöistä, lukemattomista kirjoista tai lakkaamattomista kynsistä, vaan hyväksyin, että tilanne on nyt tämä. Joka tapauksessa olen päättänyt, että 2017 on muutoksen vuosi. En aio asettaa itselleni suuria paineita itseni kehittämisestä (kuten usein olen vuoden vaihtuessa tehnyt), vaan tavoitteeni on, että ensi vuoden aikana saan alulle sellaisen muutoksen töitteni suhteen, joka mahdollistaa pitkällä tähtäimellä vapaa-ajan ja siten harrastusten lisäämisen.

Tervetuloa 2017!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Ensimmäinen vaippakakku ikinä


Sain tänä syksynä ensimmäistä kertaa kutsun vauvakutsuille eli baby showereille. Koko konsepti on ollut minulle mysteeri ja kaikki mitä siitä tiesin, perustui Sinkkuelämää-sarjaan. Vaippakakku oli konseptina tuttu ja näinkin kutsussa tilaisuuden pieneen DIY-projektiin. Näin ollen tarjouduin tekemään juhliin vaippakakun.

Lähdin projektiin tietysti googlaamalla. Vaippakakun kokoamisen perusidea löytyi K-Ruoka-sivuilta. En lähtenyt kuitenkaan leikkimään liimapyssyn kanssa, vaan ajattelin, että kyllä se kakku koossa pysyy ilmankin.


Lähdin siis liikkeelle siitä, että rullasin yhden paketillisen vaippoja rulliksi ja sidoin ne kuminauhoilla.


Seuraavaksi asettelin rullat kahteen kerrokseen pahvialustan päälle ja solmin näin muodostuneet tasot tiukasti naruilla yhteen. Ylemmän kerroksen keskelle leikkelin pahvinpalasta tuollaisen tukipylvään, koska ylimmäksi tuli sellainen pupu, jolla ei ollut vartaloa vaan se oli sellainen turvaliina. (En tiedä termejä, koska aivan lähipiirissäni ei ole lapsia! :D)

Sitten sidoin silkkinauhaa peittämään kuminauhat ja narut, leikkasin pahvialustasta yli tulevat osat, asettelin pupun koko komeuden päälle ja koristelin paketin asettelemalla sinne tuttipullon, tutin ja puhdistusliinoja. Viimeiseksi laitoin kakun sellofaaniin, jotta se pysyisi kasassa ja saisin kakun kätevästi kuljetettua vauvajuhliin.




Googlen kuvahausta löytyy vaikka mitä vaippakakkuideoita, varsinkin noiden oheiskoristeluiden osalta vain mielikuvitus on rajana.


Kakkua oli hankala kuvata sellofaanissa, joten tuo ei nyt kovin kummoiselta näytä, mutta itse olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, olihan tämä kuitenkin ensimmäinen vaippakakku, jonka tein ja näin oikeassa elämässä! Vauvakutsutkin olivat menestys, sillä vauva ei malttanut odottaa, että pääsee kokeilemaan hienoja lahjoja ja päätti tulla maailmaan heti kutsuja seuraavana päivänä!<3

Loppuun kerrottakoon vielä, että poikaystäväni ei tiennyt, ettei vaippakakku ole mikään syötävä kakku. Asia selvisi hänelle, kun näki olohuoneen lattialla puolivalmiin vaippakakun - "aa, se olikin vaippakakku!" :D

torstai 29. joulukuuta 2016

Banoffee

Joko olette selvinneet joulun ähkystä? Jos, niin kannattaa kokeilla vaikka uudeksi vuodeksi nyt postaamaani reseptiä! Maistoin ja tein banoffee-piirakkaa ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja ihastuin siihen saman tien. Miten tämä herkku ei aiemmin ole eksynyt lautaselleni? Nyt siihen tuli korjaus ja teinkin tänä syksynä banoffeeta useampaan otteeseen. Reseptikin on pitänyt postata jo aikoja sitten, mutta kuten tavallista, olen ollut ihan hirveän kiireinen. Nyt olen onneksi pienellä joululomalla.

Ensi vuoden tavoitteeksi voisi ottaa blogin elvyttämisen, mutten aio ottaa siitä paineita, koska työkuviot ovat hieman epäselvät. Joka tapauksessa jatkan ainakin reseptien ylös ottamista, koska tämä on itselleni kätevä tapa säilyttää hyviä reseptejä.


Banoffee
(resepti: Hellapoliisi)

Pohja:
vajaa paketillinen Bastogne-keksejä
70 g voita/margariinia

Täyte:
1 prk kondensoitua maitoa TAI valmiiksi keitettyä kinuskia
2-3 banaania
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
sitruunanmehua

Pinnalle:
1-2 banaania
muutama Bastogne-keksi
(mintun tai sitruunamelissan lehtiä)


1. Jos et ole ostanut valmiiksi keitettyä kinuskia (ks. alla oleva kuva), aloita keittämällä tiivistemaito. Poista purkista etiketti ja laita purkki avaamattomana kattilaan. Laita vettä niin paljon, että purkki peittyy. Keitä miedolla lämmöllä kahdesta kolmeen tuntiin. Lisää keittämisen aikana vettä tarvittaessa. Anna purkin jäähtyä hieman ennen avaamista.

2. Jätä Bastogne-keksipaketista ainakin muutama keksi sivuun koristelua varten, muutenkaan ei mielestäni pohjaan ei tarvitse ihan koko pakettia. Murusta keksit esim. laittamalla keksit kaksinkertaiseen muovipussiin ja kaulimalla ne hienoksi muruksi. Kaada muruseos kulhoon ja lisää joukkoon sulatettu margariini tai voi, sekoita tasaiseksi.

3. Päällystä irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele keksiseos tiiviisti vuoan pohjalle.

4. Levitä päälle keitetty tiivistemaito ja viipaloidut banaanit. Pirskottele banaanien päälle hieman sitruunanmehua.

5. Vaahdota kerma ja mausta vaniljasokerilla, lisää halutessasi hieman sokeria. Levitä vaahto banaanien päälle ja anna kakun sitten jähmettyä jonkin aikaa jääkaapissa.

6. Irroita banoffee veitsellä pyöräyttäen vuoasta ja vapauta vuoan reunat. Vedä torttu leivinpaperin avulla tarjoiluvadille.

7. Juuri ennen tarjoilua koristele banoffee banaaniviipaleilla ja karkeaksi murustetuilla kekseillä sekä halutessasi sitruunamelissan tai mintun lehdillä.


Resepti on erittäin helppo ja nopeakin toteuttaa, jos kinuski on valmiiksi keitetty. Kinuskin voi keittää jo paria päivää aiemmin ja säilyttää jääkaapissa, tai sitten voi tehdä niin kuin minä ja ostaa valmiiksi keitettyä kinuskia kaupasta. Tein yhden kerran kinuskin itsekin, mutta siitä tuli hieman liian tönkköä. Tuo caramelized milk on tietysti kalliimpaa kuin kondensoitu maito, mutta se teki kakun tekemisestä superhelppoa.

Alkuperäisessä Hellapoliisin reseptissä ei ollut sitruunanmehua, mutta itse lisäsin sitä banaaniviipaleiden päälle, jotta ne eivät tummuisi. Lisäksi ne tuovat hieman raikkautta ja kirpeyttä muuten supermakeaan kakkuun. Pohjan voisi tietenkin tehdä muistakin kuin Bastogne-kekseistä, mutta koska ne ovat suosikkikeksejäni, en harkinnutkaan muuta vaihtoehtoa.


Näissä kuvissa banoffee on edelleen irtopohjavuoassa, koska kuskasin kyseisen yksilön mukanani kaverille. Eipä se nyt kovin kummoisemman näköinen ole irroitettunakaan, joten saanee kelvata! Kaikesta jouluähkystä ja suklaaövereistä huolimatta mieleni rupesi tekemään banoffeeta tätä postausta kirjoittaessa... :D

torstai 27. lokakuuta 2016

Vadelma-kardemummamuffinit

Tein näitä muffinseja jo iät ja ajat sitten ja kuvatkin nappasin, mutta reseptin postaaminen on jäänyt. Nyt kuitenkin tallennan reseptin itselleni (ja muille), koska se oli niin hurjan hyvä! Resepti on Dr. Sugar -blogista.


Vadelma-kardemummamuffinit
12-14 kpl, resepti Dr. Sugar

Muruseos:
50 g sokeria
50 g voita
100 g vehnäjauhoja
(TAI puolet aineksista)

Taikina:
140 g voita
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl maitoa
3 dl (erikoishienoja) vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
200 g vadelmia (tuoreita tai pakastettuja)

1. Valmista ensin muruseos: sekoita kaikki ainekset toisiinsa, kunnes seos on murumainen. Laita sivuun taikinan valmistuksen ajaksi.

2. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksi kerrallaan.

3. Lisää edellisten joukkoon maito, tässä vaiheessa taikina on todella löysää.

4. Sekoita kaikki loput kuivat aineet toisiinsa ja siivilöi ne massan joukkoon. Sekoita kunnolla sekaisin, älä ylivatkaa.

5. Nostele vadelmat joukkoon nuolijalla.

6. Annostele muffinivuokiin n. 2/3 täyttäen. Ripottele pinnalle muruseosta.

7. Paista 175 asteessa 20-25 minuuttia.


Nämä oli varmasti parhaat muffinsit, jotka olen tehnyt! Kardemumma sopii tosi hyvin vadelman kanssa ja koostumus oli miellyttävä, vaikken erikoishienoja vehnäjauhoja käyttänytkään. Ensi kerralla tosin aion käyttää vain puolet muruseoksen aineksista, sillä minulla sitä jäi todella paljon yli ja oli sääli heittää se pois. En sitten tiedä, olisiko sitä kuulunut ripotella enemmänkin muffinien päälle, mutta omasta mielestäni puolet määrästä riittäisi hyvin. Käytin muuten näihin jotain melko vanhoja pakastevadelmia ja ne toimivat hyvin - jos sinullakin on siis tuhottavia vadelmia pakkasessa, suosittelen tätä reseptiä!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Kuulumisia ja kuvia uudesta kodista

Ohhoh - on kulunut 3 kuukautta siitä, kun viimeksi postasin. Eipä sillä, viimeiset kuukaudet ovat olleet niin hektisiä, että mielessä on ollut ihan muita asioita kuin blogin ylläpito. Jännää silti, miten nopeasti aika kiitää. Juurihan kesä oli vasta tuloillaan ja nyt lehdet jo kellastuvat ja leijailevat maahan!

En tiedä, lukeeko joku vielä blogiani, kun sitä näin harvoin päivitän, mutta ajattelin silti tulla kertomaan kuulumisia. (Myöhemmin ajattelin postata yhden reseptinkin.) Viimeiseen 3 kuukauteen on mahtunut ensimmäisen artikkelini julkaisu, parin viikon konferenssimatka Ranskaan, uuden kodin etsiminen, löytäminen ja muuttaminen, yksi lomaviikko, paljon töitä väitöskirjan parissa ja todella paljon kaikkea sekalaista työtä.

Erityisesti tuo muutto vaati paljon aikaa ja voimia. Vieläkään kaikki ei ole aivan paikoillaan, vaikka 2 kuukautta olemmekin uudessa osoitteessa asuneet. Paria viime viikkoa on kuormittanut myös pitkittynyt flunssa, mutta ehkä kotikin pääsee taas sysäyksen eteenpäin kun pääsen flunssasta lopullisesti eroon. Keskeneräisyydestä huolimatta otin joitakin kuvia meidän kodista. Rajaus on tarkkaan harkittu, mutta näihin muutamiin nurkkiin olen jo jollain lailla tyytyväinen.


Olohuoneen ikkunalaudalla asustaa pitkäkorvainen ranskis. Olohuoneen ikkunan edessä on kiva kaakeloitu ikkunalauta, johon olen sysännyt viherkasvikokoelmani.


Olohuone on vielä aika pahasti vaiheessa, mutta se on niin tilava, ettei se haittaa tavallista olemista. (Tämä seikka ei erityisemmin edistä tavaroiden paikalleen laittamista...) Joogaan uusi olohuoneemme sopii mitä mainioimmin, sillä edes keskeneräisessä olkkarissa ei tarvitse raivata tilaa joogamatolle! Nyt kun katson tuota kuvaa, niin ajattelen, että valkoiset verhot täytyisi kyllä vaihtaa johonkin värikkäämpään. Verhot ovat edellisten asukkaiden, ja koska emme ole vielä päässeet varsinaiseen sisustusvaiheeseen, on ollut kätevää pitää valmiiksi paikallaan olevat verhot käytössä.


Lasitettu parvekkeemme on itselleni kovasti mieleen! Emme ole varsinaisesti laittaneet parveketta, koska muutimme niin loppukesästä. Ensi kesänä olisi tarkoitus hankkia uudet parvekekalusteet ja miettiä, miten parvekkeelle saisi istutuksia. Laitoin nimittäin nuo pelargonit asianmukaisissa kannattimissa parvekkeen ulkopuolelle roikkumaan, mutta isännöitsijä soitti ja käski ottamaan ne alas ennen kuin joku kuolee... Koska parvekkeella on lasit, ei tuollaisia pitkiä laatikoita saa sisäpuolellekaan, mikä vähentää kukille käytettävää tilaa huomattavasti. Ehkä keksin jotain ensi kesään mennessä...


Näkymä parvekkeelta miellyttää myös kovasti. Pihalla on valtava hortensia, joka on kukkinut upeasti aivan näihin päiviin saakka. Odotan jo kovasti kevättä, sillä veikkaan, että parvekkeelle kuuluu aika mieletön linnunlaulu kevätiltoina. <3


Kylppärin suhteen tapahtui suuri muutos asuntoa vaihdettaessa, sillä edellisessä kämpässämme oli alkuperäinen 70-luvun kylpyhuone sinisine kaakeleineen ja kylpyammeineen. Tässä uudessa talossa on tehty putkiremontti 5 vuotta sitten eli kylpyhuonekin on ihan pränikkä. Tykkään uuden kylpyhuoneen toimivuudesta ja valoisuudesta, vaikka vanha kylppärimme olikin persoonallinen (mutta myös jo melko epäilyttävä hapertuneine kaakelisaumoineen).


Sinisen saippuapullotelineen hankin Stockmannilta jo ennen kuin tiesin muutosta. Haluaisin lisää tuon tyylisiä asioita kotiimme!


Myös makuuhuoneessa on leveä ikkunalauta, joka sopii hyvin korutelineiden paikaksi.


Keittiön välitilassa on ehkä hieman erikoiset puupaneelit, jotka eivät minua häiritse mutteivät myöskään ihastuta. Pyykinpesukone on myös keittiössä, mikä säästää tilaa kylpyhuoneesta.


Nämä kaverit seuraavat meitä keittiöstä toiseen. Oikeanpuoleisen buddhan toin Intiasta poikaystävälle hänen opiskelukaupungin kämppäänsä noin 8 vuotta sitten. Hetken mielijohteesta laitoin sen hellan reunaan ja sanoin, että se on hänen keittiöbuddhansa. Siitä lähtien meillä on ollut kultainen buddha ruuanlaittoa vahtimassa. Viime joulukuun Intian-reissulla piti hankkia buddhalle kaveri ja päädyimme vasemmanpuoleiseen Ganeshaan.


Keittiön maton hankin jo pidemmän aikaa sitten Kivaputiikista Järvenpäästä. Kyseessä on Dash & Albert -merkkinen kevyt, helposti pestävä matto, jonka voi laittaa sisälle tai ulos. Myös kylppärin matto on samaa merkkiä ja vähän aikaa sitten kävin hakemassa maton parvekkeellekin (se tosin odottaa edelleen parvekkeen lattian pesua...). Tykkään tosi paljon tuosta väristä ja kuosista! Matto on 100 % polypropyleeniä, mutta tuntuu oikein pehmeältä ja lämpimältä jalkaa vasten. En ole vielä testannut sen puhdistusominaisuuksia, mutta kuulemma tuosta materiaalista pitäisi helposti lähteä lika.

Sellaisia paloja meidän uudesta kodista! Viihdyn kyllä oikein hyvin ja olen jo totutellut uuteen aamulenkkireittiinkin. Muutimme saman kaupunginosan sisällä, mutta ihan toiselle reunalle, joten uusia kävelyreittejä on ollut hauska testailla. Ehkäpä laitan vielä jossain vaiheessa lisää kuvia kodistamme, jos ja kun saamme viimeisetkin tavarat paikoilleen ja mietittyä hiukan sisustusta ja mahdollisia uusia hankintoja.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Raparperi-kinuskikeksit


Sain anoppilasta raparperilähetyksen ja kiisselin tekemisen jälkeenkin varsia jäi reilusti jäljelle. (Raparperikiisseli + tuoreita mansikoita aamupuuroon = NAM!) Niinpä testasin hetki sitten löytämääni raparperi-kinuskikeksien reseptiä. Resepti on Maku-lehden ja jo hieman vanhempi, mutta löysin sen Kaikki paketissa -blogin kautta. Totesin reseptin erittäin hyväksi ja arkistoimisen arvoiseksi, joten täältä pesee!


Raparperi-kinuskikeksit
noin 20 kpl / resepti Maku.fi

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl kinuskikastiketta
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
200 g raparperia
1 rkl perunajauhoja

1. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kinuskikastike. (Kinuskikastiketta ei määritelty reseptissä sen kummemmin, mutta itse käytin kätevästi jääkaapista löytyneet jämät jäätelöön tarkoitetusta Pirkka-kinuskituubista.)
2. Sekoita jauhot, hiutaleet ja leivinjauhe keskenään ja vaivaa käsin taikinaan.
3. Viipaloi raparperit ja sekoita joukkoon perunajauhot. Sekoita käsin taikinan joukkoon.
4. Pyörittele taikina hyvin jauhotetulla leikkuulaudalla noin 30 cm:n pituiseksi tangoksi. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin ainakin tunniksi (itse kyllä pidin vain puoli tuntia ja vaikutti ihan riittävältä).
5. Viipaloi taikina noin pikkusormen paksuisiksi paloiksi ja nostele viipaleet pellille leivinpaperin päälle. Keksit leviävät uunissa hieman, joten kannattaa jättää niiden väliin vähän tilaa.
6. Paista raparperi-kinuskikeksejä 200-asteisen uunin keskitasolla 16–18 minuuttia.


Ah, raparperileivonnaiset on kyllä herkullisia! Joko sinä olet päässyt raparperin makuun tänä kesänä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...